Vilppulankoski on yksi Pohjois-Pirkanmaan erityiskoskikalastuskohteista. Sen kalastusta on vuodesta 2013 lähtien kehitetty niin, että taimenen luontainen elinkierto otettaisiin paremmin huomioon. Vuonna 2014 toteutetuissa sähkökoekalastuksissa havaittiin, että taimen lisääntyy koskessa luontaisesti, mutta heikosti.
KVVY järjesti Vilppulankoskella talkoot 2015 ja 2016 syksyllä. Talkoilla tehtiin uusia kutusorakoita taimenen lisääntymisolosuhteiden parantamiseksi.
Vilppulankoskessa kalataloudellisena velvoitetarkkailuna toteutettu sähkökoekalastus vuonna 2017 osoitti taimenkannan vahvistuneen koskessa.
Kunnostuksen organisointi
KVVY järjesti kunnostustalkoot yhdessä erityskalastuskohteen edustajien kanssa. Kunnostusta tukivat Mänttä-Vilppulan kaupunki sekä ELY-keskuksen Järvi-Suomen kalatalouspalvelut. Kunnostustalkoisiin pyydettiin kirjalliset suostumukset maa- ja vesialueiden omistajilta.
Vilppulankosken maantiesillan alapuolen niska-alue kunnostuksen jälkeen.
Pakkalan kylässä sijaitseva Pakkalanjärvi on matala ja rehevöitynyt järvi. Järven keskisyvyys on 0,6 metriä ja maksimisyvyys 2 metriä. Pakkalanjärven valuma-alue on voimaperäisen maanviljelyn ja kotieläintuotannon aluetta ja myös haja-asutusta on melko runsaasti. Järveen kohdistuu siten lähivaluma-alueelta voimakas kuormituspaine. Järvessä on ollut toistuvasti sinilevää ja myös happitalouden ongelmia. Pakkalanjärvi on erittäin rehevä ja ekologiselta luokitukseltaan huono. Pakkalanjärven virkistyskäyttöarvo on enintään välttävä.
Pakkalanjärven valuma-alueella käynnistyi syksyllä 2017 kokeiluhanke rakennekalkituksen mahdollisuuksista vähentää savipitoisten peltojen eroosiota ja ravinnekuormaa. Rakennekalkissa poltetun ja sammutetun kalkin osuus on yli 20%. Syksyllä 2018 järven osavaluma-alueelle levitettiin reaktiivista rakennekalkkia syysmuokkausten yhteydessä. Rakennekalkituksen vaikutusta seurataan maaperä- ja vesinäytteillä kalkitulta ja verrokkina toimivalta osavaluma-alueelta.
Rakennekalkin levitystä pellolle syksyllä 2018.
Kunnostuksen organisointi
Hankkeen toteuttaa Pakkalanjärven suojeluyhdistys yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Hanke saa rahoitusta Ympäristöministeriön vesien- ja merenhoidon kärkihankerahoista. Kolmivuotinen hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä alueen viljelijöiden kanssa.
Peräjoki on pieni puro, joka saa alkunsa Peräjärvestä ja laskee Näsijärven Paarlahteen. Purolla on pituutta 1,9 kilometriä ja pudotuskorkeutta 14,6 metriä. Peräjoki on perattu puun uittoa varten. Vesistössä on tiettävästi aikaisemmin esiintynyt luontaisesti taimenta, joka on hävinnyt ihmistoiminnan seurauksena.
Peräjoen tilan parantaminen ja taimenkannan palauttamistoimet lähtivät liikkeelle vuonna 2008, kun Näsijärven kalastusalue selvitti taimenen luontaista esiintymistä Peräjoessa sähkökoekalastuksilla. Koekalastukset osoittivat taimenkannan hävinneen purosta, minkä takia Näsijärven kalastusalue päätti ryhtyä istutustoimiin. Taimenkannan palauttamiseksi Näsijärven kalastusalue, Padustaipaleen osakaskunta ja KVVY aloittivat taimenen mätirasiaistutukset vuonna 2012. Istutuksia on jatkettu vuosittain 1 litralla taimenen mätiä. Sähkökoekalastuksilla on seurattu mäti-istutusten tuloksellisuutta ja tulokset ovat olleet lupaavia. On mahdollista, että ensimmäisistä mäti-istutuksista peräisin olevat taimenet ovat saavuttaneet sukukypsyyden ja lisääntyvät jo luontaisesti vesistössä.
Peräjokeen on kunnostettu taimenelle soveltuvia kutusoraikoita KVVY:n ja Näsijärven kalastusalueen yhdessä järjestämillä talkoilla syksyllä 2017. Kunnostustoimia tullaan jatkamaan seuraavien vuosien aikana.
KVVY:n näytteenottaja Teemu Koski laittamassa mätirasioita Peräjokeen.
Kustannukset
Tampereen kaupunki tuki talkookunnostusta taloudellisesti ja Rudus sekä Tampereen Autokuljetus KTK toimittamalla soraa.
Oriveden kaupungin pohjoispuolella sijaitsee Taipaleenjoen reitti, joka saa alkunsa Sääksjärvestä ja laskee lopuksi Längelmäveden Oriselkään. Vesireitillä sijaitsee kolme pientä järveä (Iso Naarajärvi, Pikku Naarajärvi ja Myllyjärvi) ja näiden välissä koski- ja jokiosuuksia.
Taimenkannan tilan selvittämiseksi alueella toteutettiin sähkökoekalastustutkimus vuonna 2016. Sähkökoekalastus osoitti, että Myllykosken alaosasta saatiin runsaasti erikokoisia taimenia, jotka olivat luontaisesta lisääntymisestä peräisin. Sen sijaan vesireitin ylimmiltä koskialueilta, Hyttöskoskesta ja Sahakoskesta, taimenia ei saatu saaliiksi. Taimenen esiintymättömyys näillä koskialueilla arvioitiin johtuvan Myllykoskessa olevasta padosta, joka estää taimenten nousemisen lisääntymään yläosan koskille. Toisaalta yläosan koskialueilla ei ole taimenelle soveltuvien kutualueita, mikä estää merkittävästi taimenen luontaisen lisääntymisen onnistumista.
Myllykoskessa oleva pato muutettiin kalojen kuljettavaksi syksyllä 2018 osana Vapaat Vesireitit -hanketta. Kuivan ja kuuman kesän takia Taipaleenjoen reitin virtaama oli poikkeuksellisen pieni. Alhainen virtaama helpotti kunnostustoimien toteuttamista ja kunnostustoimet valmistuivat odotettua nopeammin.
Myllykosken pato ennen kunnostusta.
Myllykosken padon purku syksyllä 2018.
Kustannukset
Sähkökoekalastustutkimusta ovat tukeneet vuonna 2016 Längelmäveden kalastusalue, Onnistaipaleen osakaskunta, Pirkanmaan Perhokalastajat ja Oriveden kaupunki. Padon purkua syksyllä 2018 tukivat EKOenergian ympäristörahasto, Rapala-rahasto, Rudus Oy ja Tampereen autokuljetus KTK.
Kankunojan valuma-alueelle on tehty ojitusyhteisön toimesta uomakunnostus ja samassa yhteydessä on rakennettu kesäveden hallittuun säätöön liittyviä säätömoduleja. Moduuleilla vähennetään eroosion vaikutusta ja parannetaan uoman vakautta sekä vaikutetaan eloperäisten peltoalueiden liialliseen painumiseen.
Kankunojan kosteikkoalue on rakennettu kylän yhteiseksi virkistysalueeksi. Kosteikkoalue pidättää kiintoainetta, monipuolistaa maisemakuvaa ja mahdollistaa alueen asukkaiden pienveneiden käytön Näsijärvellä.
Kankunojan kosteikkoalue Näsijärven rannassa keväällä 2018.
Virtaaman säätömoduuli ja -lankut kosteikkoon laskevassa ojassa.
Lähde: Etelä-Suomen Salaojakeskus 9.4.2017, kuvat KVVY 2018
Yksityisen maaomistajan maalle toteutettu putkipato ja laskeutusallas. Putkipadon tavoitteena on rajoittaa padon läpi virtaavan veden määrää tulvahuippujen aikana ja padottaa vettä hetkellisesti ojitusalueelle. Pato vähentää eroosiota padon ylä- ja alapuolella. Laskeutusaltaan tavoitteena on pidättää valumavesien kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita.
Laskeutusallas keväällä 2018.
Vesiensuojelurakenteen toimintaperiaate.
Kustannukset
Altaan kaivutyötä oli yhteensä 400 m3 (kustannus noin 1 €/m3). Rummut 2 kpl maksoivat yhteensä noin 200€. Vesiensuojelurakenteen kokonaiskustannukseksi tuli noin 600€. Lietekuoppien kaivu sisältyi ojankaivun taksaan.
Lähde: Suomen metsäkeskus 21.3.2018, valokuva KVVY 2018
Sorsalampi sijaitsee Tampereen keskustassa Sorsapuiston keskellä. Lampi on rehevöitynyt voimakkaasti. Ennen kemikaloinnin aloittamista vesi oli kesällä ylirehevää ja täysin vihreää. Talvella jään alta loppui happi ja vesi haisi rikkivedylle. Lampeen tulee kuormitusta ympäröivältä kaupunkialueelta ja lammen runsas vesilinnusto ja veteen putoava lehtimassa lisäävät ravinnekuormaa.
Sorsalampea on kemikaloitu useaan otteeseen alumiinikloridilla. Ensimmäinen saostus tehtiin kevättalvella 2011 jään päälle ja toinen syksyllä 2011 avoveteen. Fosforipitoisuus oli ennen saostusta jätevesimäisissä lukemissa (jopa 900 µg/l). Kemikaloinnin jälkeen toukokuussa fosforipitoisuus oli 48 µg/l. Sorsalammen kemikalointi tehtiin uudelleen vuosina 2013 ja 2014.
Lammen fosforipitoisuus on aina vähitellen kohonnut kemikaloinnin jälkeen, mutta on edelleen murto-osa kemikalointia edeltäneestä tasosta. Kemiallisella fosforin saostuksella onkin päästy Sorsalammessa pienin kustannuksin kohtalaisen hyviin tuloksiin. Voimakkaat sinileväkukinnat on pystytty torjumaan. Alimmillaan fosforipitoisuus on laskenut karun veden tasolle. Oletettavaa on, että rehevyys jää pysyvästi aikaisempaa alemmalle tasolla. Käsittely on helppo uusia tilanteen niin vaatiessa.
Sorsalammen fosforipitoisuuden muutokset vuosina 2011-2017. Kemikalointiajankohdat on merkitty nuolilla.
Kunnostuksen organisointi
Sorsalammen kunnostus on tehty Tampereen kaupungin tilauksesta ja rahoituksella. Kunnostuksen suunnittelusta ja seurannasta on vastannut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry ja kemikaalin levityksestä Ympäristö Ojansuut Oy.
Kovesjoen vesistössä elää luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Joella olevien nousuesteiden vuoksi populaatio on kuitenkin pirstoutunut ja paikallinen. Kovesjoen ekologinen tila on tyydyttävä. Nousuesteet ja veden laatu muodostavat riskin taimenpopulaation säilymiselle. Taimenen elinympäristön olosuhteiden parantamiseksi on käynnistetty Kovesjoen kalataloudellinen kunnostushanke, jonka yhteydessä toimitaan myös joen valuma-alueella.
Kovesjoen valuma-alueen kunnostussuunnitelman päätavoitteena oli selvittää valuma-alueen merkittävimmät vesistökuormituslähteet sekä valuma-alueen kunnostustarpeet. Suunnitelmassa pyrittiin tuomaan yleistasolla esille tehokkaimmat keinot valuma-alueella syntyvän kuormituksen vähentämiseksi ja pidättämiseksi sekä ohjaamaan ne oikeille alueille. Valuma-alueella tehtävät toimet tähtäävät vesistökuormituksen vähentämiseen ja tätä kautta joen veden ja pohjien laadun parantamiseen.
Merkittävimmäksi kuormittajaksi Kovesjoen alaosissa osoittautui maatalous. Metsätalouden ja turvetuotannon muodostaman kuormituksen merkitys korostui valuma-alueen keski- ja latvaosissa. Yksi merkittävä Kovesjoen vesitaloutta sekä veden laatua historiassa muuttanut tekijä on valuma-alueella tehdyt erittäin voimalliset kuivatustoimet. Tärkeimmiksi toimenpiteiksi valuma-alueella nostettiin maa- ja metsätilakohtainen vesiensuojelun tehostamiseen pyrkivä neuvonta ja suunnittelu, turvetuotannon vesienkäsittelyn tehostaminen sekä valuma-alueen vesitalouden ennallistamiseen pyrkivät toimet, joiden avulla veden virtausta valuma-alueelta kohti pääuomaa saadaan hidastettua.
Kunnostuksen organisointi
Kunnostussuunnittelua tehtiin Pirkanmaan ELY-keskuksen tilauksesta ja rahoituksella. Kunnostussuunnitelman teki KVVY Tutkimus Oy.
Sikojoen alueella on merkittäviä luontoarvoja sekä tärkeä virkistyskäytöllinen merkitys, joiden säilymisen kannalta alueen ominaispiirteiden säilyttäminen on oleellista. Alueen luontoarvoja ja virkistyskäyttömahdollisuuksia heikentää rehevöityminen, jonka seurauksena etenkin joen alaosan alueen mosaiikkimaiset ominaispiirteet umpeenkasvun myötä vähenevät ja lajisto yksipuolistuu.
Kunnostussuunnitelmassa esitettiin mm. virtavesikunnostuksia joen latvaosissa sijaitseville koskipaikoille, kuormitusta pidättäviä ja veden virtausta hidastavia rakenteita joen varrelle ja sen valuma-alueelle sekä vesikasvillisuuden poistoa ja ruoppauksia joen alaosiin. Suunnitelmassa huomioitiin alueella elävien EU:n luontodirektiivin liitteen (IV) lajeihin kuuluvien viitasammakon (Rana arvalis), lummelampikorennon (Leucorrhinia caudalis) ja täplälampikorennon (Leucorrhinia pectoralis) esiintyminen. Lajien tunnetut esiintymispaikat jätettiin koskemattomiksi ja kulkuyhteydet esiintymisalueelle pyrittiin suunnitelmassa turvaamaan. Direktiivilajien esiintymisalueiden sijainti oli tiedossa aiemmin tehtyjen luontoselvitysten ansiosta. Alueella on myös muita suojelustatuksen omaavia lajeja ja luontoarvoja, joiden säilymisen turvaaminen alueella oli yksi suunnitelman tavoitteista. Sikojoen latvaosissa esimerkiksi esiintyy tutkimusten perusteella mahdollisesti luontainen tammukkakanta ja myös kotimaista rapua on tavattu.
Kunnostussuunnittelun jälkeen suunnitelmassa esitetyillä ruoppauskohteilla tehtiin sedimenttitutkimuksia sedimentin ruoppaus- ja läjityskelpoisuuden selvittämiseksi ja ruoppaus- ja niittojätteen läjitykselle on laadittu suunnitelma. Osa kunnostussuunnitelman sisältämistä toimenpiteistä vaatii vesilain mukaisen luvan aluehallintovirastosta. Joen alaosaan on jo rakennettu luontopolku ja lintutorni. Lisäksi joen yläosan koskipaikkoja on kunnostettu talkoovoimin.
Kunnostuksen organisointi
Sikojoelle laadittiin Pirkkalan kunnan toimesta käytön- ja hoidon yleissuunnitelma vuonna 2008, jossa käytiin läpi Sikojoen vesistöalueen tila ja kunnostustarpeet sekä esitettiin kunnostustoimenpiteitä yleistasolla. Suunnitelman valmistumisen jälkeen vuonna 2011 perustettiin Pro Sikojoki ry.
Pro Sikojoki ry sai rahoitusta Sikojoen hoidon suunnittelulle Kantri ry:n Leader-rahoituksesta keväällä 2013. Kunnostussuunnitelman tekivät Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry ja Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho.
Vuosina 2014 ja 2017 tehdyt verkkokoekalastukset ovat osoittaneet, että Kirkkojärven kalasto on erittäin runsas, mutta huomattavan särkikalavaltainen. Hauen lisääntymistä selvitettiin erikseen vuonna 2015, jolloin poikastiheyksien havaittiin olevan hyvin pieniä. Johtopäätöksenä arvioitiin, että petokalakantaa on syytä pyrkiä vahvistamaan.
Vuonna 2017 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys käynnisti kolmivuotisen Hauki-hankkeen, jossa selvitetään runsaan hauki-istutuksen toimivuutta rehevöityneen järven kunnostusmenetelmänä. Haukikannan vahvistamisella pyritään vähentämään särkikaloja ja sisäistä kuormitusta. Tavoitteena on positiivinen vaikutus myös veden laatuun. Kangasalan kaupunki toteutti lisäksi istutushanketta tukevan hoitokalastuksen syksyllä 2017 ja 2018.
Keväällä 2017 Kirkkojärveen istutettiin noin 300 000 vastakuoriutunutta hauenpoikasta ja keväällä 2018 toimitusvaikeuksien vuoksi vain 120 000 hauenpoikasta. Poikaset levitettiin tasaisesti ympäri järveä kasvillisuusvyöhykkeeseen. Hankkeessa istutuksen tuloksellisuutta seurataan sähkökoekalastuksen, verkkokoekalastuksen ja DNA-analyysien avulla. Syksyn 2017 sähkökoekalastuksessa kaikilta kolmelta koealalta saatiin enemmän 0+ ikäryhmän hauen poikasia kuin vuoden 2015 esiselvityksessä. Vuonna 2018 voimakas vesiruttokasvusto vaikeutti tutkimusten tekemistä.
Puolentoista sentin mittaiset hauenpoikaset happipakkauksessa valmiina istutettavaksi.
Kunnostuksen organisointi
Kirkkojärven kunnostusta koordinoi Kirkkojärvi-työryhmä. Työryhmä osallistui Hauki-hankkeen suunnitteluun. Hauki-hankkeen toteuttajana toimii Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry.
Hauki-istutukseen kysyttiin vesialueiden omistajien lupa. Istutuksia suunniteltaessa oltiin yhteydessä myös ELY-keskuksen kalatalousasiantuntijaan. Kirkkojärvi kuuluu Natura 2000-alueeseen ja on luonnonsuojelullisesti arvokas lintuvesi, jonka vuoksi tehtiin myös Natura-tarveharkinnan arvio hankkeen vaikutuksista. Hankkeen aikana seurataan istutuksen tuloksellisuuden lisäksi hankkeen vaikutuksia vesilintu- ja viitasammakkokantoihin.
Kustannukset
Kevään 2017 istutuspoikaset (n. 300 000 kpl) maksoivat 2 600 euroa. Lisäksi kustannuksia muodostuu hankesuunnitelman mukaisista seurannoista. Hauki-hanke saa 80% tuen Kantri ry:n Leader-rahoituksesta. Omarahoitus katetaan Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen rahoituksella ja talkootyöllä.
