Direktiivilajit

Luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 §:n nojalla. Tiukka suojelu edellyttää, että kyseisten lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat on aina säilytettävä erilaisten hankkeiden ja toimenpiteiden yhteydessä, ellei niiden hävittämiseen tai heikentämiseen ole saatu poikkeamislupaa. Listatuista 43:sta tiukasti suojellusta lajista kaksikymmentä on nisäkkäitä (mm. kaikki lepakot), seitsemän perhosia, kuusi kovakuoriaisia ja kuusi sudenkorentoja, kaksi sammakkoeläinlajia, yksi matelijalaji ja yksi nilviäislaji. Näistä lajeista vesistöjä ja niiden rantoja, kosteikkoja ym. elinympäristönään käyttäviä direktiivilajeja ovat saukko, viitasammakko, jättisukeltaja, isolampisukeltaja, täplälampikorento, sirolampikorento, lummelampikorento, kirjojokikorento, viherukonkorento, idänkirsikorento sekä vuollejokisimpukka.

Hankkeesta vastaavalla on useimmiten velvollisuus selvittää lajin esiintyminen hankealueella. Selvitystyö voi edetä esim. seuraavasti:

  1. Selvitetään direktiivilajien mahdollinen esiintyminen eri tietolähteistä. Tietoa löytyy mm. paikallisen Ely-keskuksen luonnonsuojeluyksiköstä, kunnan ympäristösuojelusta, paikallisten luontoharrastajien havainnoista ja alueella jo tehdyistä selvityksistä.
  2. Arvioidaan, aiheutuuko hankkeesta mahdollista haittaa alueella esiintyville lajeille.
  3. Jos aiempia tietoja ei löydy, tilataan luontoselvitys asiantuntijalta. Jo aiemmin tehtyjen selvityksien tietoja tulee useimmiten myös päivittää.
  4. Jos hanke voi vaikuttaa direktiivilajien elinympäristöihin, tulee selvittää mahdolliset vaihtoehtoiset ratkaisut hankkeen toteuttamiseksi. Elinympäristöjen kompensointi on yksi tapa.
  5. Jos hanke heikentää lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, eikä hankkeelle ole vaihtoehtoa ja se on yleisen edun mukainen, tulee yleensä hakea poikkeuslupaa. Poikkeusluvan hakeminen on aina viimeinen vaihtoehto eikä poikkeusluvan myöntämiselle ole edellytyksiä, mikäli hankkeelle on vaihtoehto tai se ei ole yleisen edun mukainen tai se heikentää lajin suotuisaa suojelun tasoa.