Järven rehevyystaso määrittelee hyvin pitkälle järven soveltuvuuden virkistyskäyttöön. Rehevyystason noustessa virkistyskäyttöä haittaavat leväkukinnat yleistyvät ja runsastuvat. Myös kasvillisuuden määrä runsastuu ja hapen kuluminen nopeutuu.
Järven rehevyystason määrittelee valuma-alueelta tai sisäisenä kuormituksena tuleva ravinnekuormitus. Valuma-alueelta ravinnekuormitusta voi kohdistua järveen suoraan pistemäisenä kuormituksena mm. jätevedenpuhdistamoilta tai erilaisten teollisuuslaitosten johtaessa jätevesiä vesistöön. Tällaista toimintaa seurataan velvoitetarkkailuna ja sille on asetettu lupaehdot laitosten ympäristöluvissa. Hajakuormitusta puolestaan kohdistuu järveen valuma-alueelta mm. maataloudesta, metsätaloudesta sekä haja-asutuksen jätevesien muodossa. Sisäistä kuormitusta järveen kohdistuu tilanteessa, jolloin hapen kuluminen on niin voimakasta, että happi pääsee kulumaan loppuun ja sedimentistä alkaa vapautua ravinteita pojan läheiseen vesikerrokseen.
Rehevyystason lisäksi järven virkistyskäyttöön vaikuttavat myös mm. veden humusleima, joka kuvaa kemiallisesti hapettuvan orgaanisen aineen määrää ja näkyy useimmiten veden ruskeutena. Veden pH eli happamuustaso ja järven happitilanne vaikuttavat ennen kaikkea järven ekologiseen tilaan ja esimerkiksi kalaston elinolosuhteisiin. Humusleiman runsastumiseen ja veden happamuudessa tapahtuviin muutoksiin vaikuttavat esimerkiksi suoalueilla tapahtuvat ojitukset.