Kunnostustarpeen havaitseminen on yleensä helppoa. Järvi tarvitsee kunnostusta silloin, kun sen kunto ei vastaa käyttäjien tarpeita. Selkeitä merkkejä ovat esimerkiksi leväkukinnot, rantojen umpeen kasvu ja kalaston särkikalavaltaistuminen. Tarpeen havaitsemista hankalampaa on löytää eri intressiryhmien mm. maanviljelijät, virkistyskäyttäjät, kalastajat ja lintuharrastajat välille yhteisymmärrys siitä, mikä on järven tavoiteltava tila. Siksi ennen toimeen ryhtymistä tulisikin saada hyvä keskusteluyhteys eri intressiryhmien välille ja valita toteutettavat toimet yhdessä riittävien selvitysten pohjalta.
On tärkeää muistaa, että Suomen järvet ovat luonnostaan matalia ja umpeenkasvua tapahtuu luontaisestikin. Ihmistoiminta kuitenkin usein kiihdyttää rehevöitymistä. Ylimääräiset ravinteet järveen tulevat valuma-alueelta ja yleensä onkin järkevää ensin pyrkiä vähentämään valuma-alueelta tulevaa kuormitusta tavoitetasolle ja vasta sitten tehdä tarvittavat toimet myös järvessä. Vuosien saatossa järveen kertyneet ravinteet voivat kuitenkin pitää pitkään rehevyyttä yllä, vaikka valuma-alueelta tuleva kuormitus vähenisikin (ns. sisäinen kuormitus).