Hoitokalastus
Hoitokalastuksessa vesistöstä poistetaan ensisijaisesti särkikaloja, ja petokalat vapautetaan. Särkikalojen vähentämisellä pyritään vähentämään järven sisäistä kuormitusta, mutta myös poistamaan järvestä kaloihin sitoutuneita ravinteita. Samalla eläinplanktonia syövien kalojen määrä vähenee, mikä puolestaan tehostaa kasviplanktoniin kohdistuvaa saalistusta. Kalakannan harventuminen takaa myös paremmat kasvun edellytykset esim. ahvenille. Tiheissä ahvenkannoissa myös pieniä ahvenia voidaan huoletta poistaa järvestä, mutta isokokoiset yksilöt on syytä vapauttaa haukien ja kuhien tavoin.
Vesistöjen potentiaalissa on suuria eroja menestyksekkään hoitokalastuksen toteuttamiseksi. Tavanomaisin syksyn tehopyynnin muoto on hoitokalastusnuottaus. Parhaassa tapauksessa pienehkössä järvessä on vain yksi selvästi muuta järveä syvempi monttu, johon valtaosa kaloista kerääntyy vesien kylmetessä. Tällaisessa tapauksessa särkikalaa saataisiin poistettua mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Selvien vedenlaadussa tapahtuvien muutosten toteutuminen vaatii huomattavia poistetun kalan saalismääriä (jopa 200 kg/ha/vuosi). Tehokaskaan hoitokalastus ei kuitenkaan ole kertaluonteista, vaan mahdollisten positiivisten muutosten pysyminen vaatii vuodesta toiseen jatkettavaa pyyntiä. Tämä edellyttää pitkäjänteisen sitoutumisen hoitokalastushankkeeseen sekä yleensä myös merkittäviä kustannuksia. Hoitokalastussaaliin hyötykäyttöä on syytä suunnitella jo ennen hankkeeseen ryhtymistä.
Vaikka selvien vaikutusten saavuttaminen vaatii minimissään tuhansien kilojen vuosisaaliita, pienimuotoista särkien pyyntiä voi suositella kaikille kalastuksesta kiinnostuneille. Särki on erinomainen ruokakala, jota voitaisiin hyödyntää selvästi nykyistä enemmän.
Petokalakantojen vahvistaminen
Monissa pienissä rehevöityneissä järvissä luontaisesti esiintyviä petokalalajeja on vain kaksi: hauki ja ahven. Osassa reheviä järviä kuhan merkitys on suuri, ja myös ankeriaita sekä toutaimia on istutettu. Mikäli järven kalakanta on kääntynyt selvästi särkikalavaltaiseksi, on petokalakantojen menestymisen edellytyksiä syytä arvioida. Onko vedenlaatu riittävän hyvä ja ovatko lisääntymispaikat kunnossa? Hauki ja ahven kutevat aikaisin keväällä, hauki jopa järvien ollessa osittain jäässä. Molemmat lajit suosivat mahdollisimman nopeasti lämpeneviä kasvillisuusrantoja, mitkä tarjoavat pienille poikasille mahdollisimman hyvän suojan. Esimerkiksi ruoppaukset ja säännöstelystä johtuvat vedenkorkeuden suuret vaihtelut voivat heikentää ahvenen ja hauen lisääntymismenestystä. Myöskään veden liiallinen sameus ei suosi näitä lajeja. Kuha kutee alkukesällä hieman syvempään veteen koville pohjille. Kuhan lisääntymismenestystä uhkaa ensisijaisesti kovien pohjien liettyminen hienojakoiseen kiintoainekseen.
Kangasalan Kirkkojärvellä selvitetään paraikaa KVVY:n Hauki-hankkeessa, miten poikkeuksellisen runsas petokalaistutus toimii äärimmäisen rehevän järven kunnostusmenetelmänä. Petokalaistutus, eli tässä tapauksessa vastakuoriutuneiden hauenpoikasten istutus olisi merkittävästi hoitokalastusta edullisempi kunnostusmenetelmä. Runsastuneen haukikannan myötä myös suurikokoisten ahventen määrän toivotaan jälleen lisääntyvän Kangasalan Kirkkojärvessä. Tällöin petokalojen särkiin kohdistaman saalistuksen toivotaan tasapainottavan Kirkkojärven kalastoa. Hoitokalastus ja petokalakantojen vahvistaminen ovat toisiaan tukevat kunnostusmenetelmät.
