Sär­ki­ka­lo­jen run­saut­ta ar­vioi­daan verk­ko­koe­ka­las­tus­ten avul­la

Jär­vis­sä ka­la­kan­nan ra­ken­net­ta ja sär­ki­ka­lo­jen run­saut­ta ar­vioi­daan stan­dar­din­mu­kai­sil­la verk­ko­koe­ka­las­tuk­sil­la. Koe­ka­las­tuk­sis­sa käy­te­tyis­sä NOR­DIC-yleis­kat­saus­verk­kois­sa on kus­sa­kin 12 eri sol­mu­vä­liä (5-55 mm). Ta­van­omai­ses­ti käy­tet­ty­jä verk­ko­ja pie­nem­mät sol­mu­vä­lit an­ta­vat tut­ki­muk­sel­li­ses­ti ar­vo­kas­ta tie­toa jär­ven ka­las­tos­ta. Riit­tä­vä pyyn­ti­pon­nis­tus mää­räy­tyy jär­ven pinta-alan ja sy­vyy­den pe­rus­teel­la.

Verk­ko­koe­ka­las­tuk­sia to­teut­ta­vat mm. ve­sien­suo­je­lu­yh­dis­tyk­set ja muut alan toi­mi­jat. Koe­ka­las­tus on teh­tä­vä heinä-elo­kuus­sa, jol­loin kalat ovat mah­dol­li­sim­man ta­sai­ses­ti jär­ven eri osis­sa. Mi­kä­li jär­veen suun­ni­tel­laan kun­nos­tus­toi­mia, koe­ka­las­tus olisi syytä to­teut­taa ennen ja jäl­keen toi­men­pi­tei­tä.

Mo­nis­sa ta­pauk­sis­sa sär­kien mää­räs­tä ol­laan tur­haan huo­lis­saan. Esi­mer­kik­si kir­kas­ve­ti­sis­sä jär­vis­sä lai­tu­rin pääs­tä nä­ky­vä sär­ki­par­vi ei ole vält­tä­mät­tä syy aloit­taa hoi­to­ka­las­tus­toi­mia. On täy­sin nor­maa­lia, että myös hy­väs­sä ti­las­sa ole­vas­sa jär­ves­sä on lu­ku­mää­räi­ses­ti eni­ten pie­ni­ko­koi­sia ka­layk­si­löi­tä, myös sär­ki­ka­lo­ja. Mi­kä­li jär­ves­sä ha­vait­tai­siin ole­van yk­si­no­maan suu­ria ja van­ho­ja ka­layk­si­löi­tä, olisi se merk­ki ka­lo­jen li­sään­ty­mis­häi­riös­tä.  Yleen­sä suu­rim­mat sär­ki­ka­la­ti­hey­det ovat jär­vis­sä, jois­sa ka­lo­ja ei sa­meu­den takia pys­ty­tä edes nä­ke­mään. Näis­sä­kin ta­pauk­sis­sa verk­ko­koe­ka­las­tus antaa par­haan yleis­ku­van jär­ven ka­las­tos­ta, ja eten­kin ahven- ja sär­ki­ka­lo­jen vä­li­sis­tä run­saus­suh­teis­ta.

Vaik­ka sär­kiä esiin­tyy useim­mis­sa jär­vis­sä, vasta verk­ko­koe­ka­las­tus antaa kä­si­tyk­sen siitä, onko sär­ki­ka­lo­ja ”lii­kaa”. Yh­des­sä ver­kos­sa on pe­räk­käin 12 eri sol­mu­vä­liä (5 – 55 mm).

 

Yk­sit­täi­sen koe­ka­las­tus­ver­kon saa­lis yli­re­he­vöi­ty­nees­sä jär­ves­sä, missä saa­lis koos­tuu pää­osin sär­ki­ka­lois­ta ja pie­ni­ko­kois­ta ah­ve­nis­ta.

 

Yk­sit­täi­sen koe­ka­las­tus­ver­kon saa­lis tum­ma­ve­ti­ses­tä pik­ku­jär­ves­tä, missä ahven on selvä val­ta­la­ji ja sär­kiä hyvin vähän.

 

Kan­ga­sa­lan Kirk­ko­jär­ven ka­lois­ta mer­kit­tä­vä osa kuoli tal­ven 2002 – 2003 hap­pi­ka­don ai­kaan. Tämän seu­rauk­se­na jär­ven ka­las­ton tila oli het­kel­li­ses­ti erin­omai­nen (mm. vuon­na 2007). Sit­tem­min ka­la­ti­heys on kas­va­nut jäl­leen liian suu­rek­si (vasen) ja muut­tu­nut sel­väs­ti sär­ki­val­tai­sek­si (oikea).

 

Ka­las­ton eko­lo­gi­nen tila

Stan­dar­din­mu­kai­sen koe­ka­las­tuk­sen tu­los­ta on mah­dol­lis­ta ver­ra­ta vas­taa­van­tyyp­pis­ten jär­vien koe­ka­las­tus­tu­lok­siin. Mer­kit­tä­vä osa Suo­men jär­vis­tä on luo­ki­tel­tu nii­den eko­lo­gi­sen tilan pe­rus­teel­la. Eko­lo­gi­sen tilan luo­kit­te­lu pe­rus­tuu bio­lo­gi­siin te­ki­jöi­hin, jois­ta ka­las­ton ra­ken­ne on yksi. Verk­ko­koe­ka­las­tuk­sen tu­lok­sis­ta kes­kei­sim­piä ovat yk­sik­kö­saa­lis (sekä bio­mas­sa että saa­liin lu­ku­mää­rä) ja sär­ki­ka­lo­jen bio­mas­sao­suus. Ka­las­to­pe­rus­tei­ses­sa eko­lo­gi­ses­sa luo­kit­te­lus­sa koe­ka­las­tuk­sen yk­sik­kö­saa­lis­tie­to­ja ver­ra­taan jär­vi­tyyp­pi­koh­tai­siin ver­tai­luar­voi­hin. Suo­men jär­vet on tyy­pi­tel­ty omi­nai­suuk­sien­sa (mor­fo­lo­gia ja ve­den­laa­tu) pe­rus­teel­la kah­teen­tois­ta eri­lai­seen jär­vi­tyyp­piin. Kes­kei­sim­piä tyy­pit­te­ly­te­ki­jöi­tä tässä työs­sä ovat mm. jär­ven koko ja hu­mus­pi­toi­suus. Kul­le­kin jär­vi­tyy­pil­le on las­ket­tu niis­sä teh­ty­jen verk­ko­koe­ka­las­tus­ten avul­la ver­tai­luar­vot, johon yk­sit­täi­sen jär­ven koe­ka­las­tus­tu­lok­sia ver­ra­taan. Eko­lo­gi­sen luo­kit­te­lun as­teik­ko on vii­si­py­kä­läi­nen (huono – vält­tä­vä – tyy­dyt­tä­vä – hyvä – erin­omai­nen). Kaik­kien si­sä­ve­sien ta­voi­te­ta­so­na on vä­hin­tään hyvä eko­lo­gi­nen tila. Re­he­vöi­ty­mi­nen lisää läh­tö­koh­tai­ses­ti jär­ven ka­la­mää­rää, ja eri­tyi­ses­ti sär­ki­ka­lo­jen run­saut­ta. Mi­kä­li koe­ka­las­tus­saa­liin run­saus ylit­tää jär­vi­tyyp­pi­koh­tai­set ver­tai­luar­vot sel­väs­ti, ka­las­to­pe­rus­tei­nen eko­lo­gi­nen tila voi olla jopa huono. Täl­lai­sis­sa ta­pauk­sis­sa sär­ki­ka­lo­jen mää­rän vä­hen­tä­mi­seen voi­daan pyr­kiä bio­ma­ni­pu­laa­tion, kuten hoi­to­ka­las­tuk­sen kaut­ta.